Pienellä retkellä. Minkälainen metsä se kuuluisi olla kun ei täällä suppilovahveroita ollut. Täällä oli värejä, hiljaisuus, lasten leikit. Hämärä tuli ja nopeasti pimeä. Kotona juteltiin että oli mukava olla hämärässä metsässä, ei se pimeys ole pelottavaa.

 

 

" Kato äiti minä kiipeän rapputia."

 

Kivimajassa. Mennään joskus jatkamaan rakentamista. Tyttö heitti huivinsa kivelle. " Pitää olla värikästä tapettia."

 

Tytöt pyysivät minulta matikanlaskuja, teimme pitsaa, piirasta:suolasta ja makeaa. Luimme, järkkäilimme paikkoja, saimme vieraita, onnittelimme tutaa, lapset pyöräilivät katsomaan tuliesitystä ja hevosturnajaisia.

 

Aurinko kirkasti tänään syksyn kauneimman värin, sateenkeltaisen.

 

 

Ota lasta kädestä pidä kiinni lujasti ja lempeästi

Taputa masentunutta olkapäälle

Silitä onnettoman päätä, hänen suortuviaan

Puhu surevalle lohduttavasti

Hymyile jokaiselle

Näin opit tietämään osasi ihmisenä

 

- I. Koivisto-

 

 

 

 

 



 

 

- Pieni uhmaa kerhossa. Ei aiokkaan osallistua kaikkeen. Viime kerralla ei maistanutkaan ruokaa, ei suostunut tulemaan edes pöytään, kun ei saanut mieleistään paikkaa. Kotimatkalla kysyin mitä oli ruokana. " Meinat olla makaronilaatikkoa. "

- Joka on saanut rakkautta, syliä, aikaa, paljon aikaa, tarvii suuremman voiman irroittautua itsenäiseksi. Niinköhän se on.

 

 

- Omalla paikalla enemmän kuin ennen. Ainakin nyt. Juuri tässä on hyvä. Tulevaisuus pelottaa.

" Suru on tummin vedoin maalattua kauneutta, murheelle minulla ei ole väriä." (E.Heilala)

 

 

- Monta ihanaa ihmistä, yhtä monta kaunista yhtä monine tarinoineen. He antavat rikkautta, lapsistamme puhumattakaan.

 

 

 



 

 

 

Tarpeettomat tavarat voi huutokaupata

tai kiikuttaa kirpputorille,

mutta elämäänsä ei voi vaihtaa

eikä myydä.

Eikä lastaan.

Ja kuka äiti tahtoisi.

Synnytyspöydällä käydään niin lähellä Jumalaa,

että solmu, joka solmitaan,

ei petä

kasvoipa lapsesta vahva puu

tai paleleva pensas.

Äiti muistaa muutakin

kuin kimaltavat kynnet,

ensimmäisen hampaantuloitkun

tai sen hellän hetken

kun pienet jalat pitivät pystyssä.

 

- E. Heilala -

 

 

 

 

 

 Kone hirveän hidas, jaksaakseni "päivittää" lempiblogien lukemiset.

Näppärämpiä lukemisia on nyt kirjat ja runot.

 

Tänään varasin kirppispöydän ensikuuhun, syötiin Pitakebabia ja käsityökurssilta lähtiessäni tunsin että tätä haluan harrastaa ensi vuonna ja sitäkin seuraavana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

 

Pitkään eteenpäin vieritetty hilloaminen sai alkunsa. Lapset rapsivat hilloa kuin kermavaahtoa. Nyt tulee taatusti tehtyä useammin kaurapuuroa kun on omppuhilloa lisänä.

 

Reissun jälkeen univelkaa otettiin kiinni monena päivänä. Lapset, hiljaisemmatkin, olivat puheliaalla päällä, kun äiti ollut pois. Hyviä hetkiä kotona. Antoisia kohtaamisia muuallakin.

 

 

Tytön tuliainen koulumatkalta.

 

Lastemme "työtila"

 

 

Lähimetsässä. Näytettiin äitille salamajakin. "Asumisen" jäljet näkyivätkin. Juuri tällaisessa metsässä lasten voisi olla mukava leikkiä. Minä lapsena kavereiden kanssa. Iso metsä oli avaruus, milloin inkkarien koti jne. Ja nyt omat lapset ovat itse keksineet nämä leikit tänne. Mukavaa.

 

Käsitöiden parissa. Paljon oppimista, aikaansaatukin, mutta ei vielä sellaista jälkeä kuin pitäisi. Kirpparilta löysin Mekkotehdas kirjan, kuvassa näkyvä mekko siitä. Kankaan olen ostanut mökkireissulta kirpparilta.

 



 

 

Ei se ole syksyä

kun kukat väsyvät porraspäissä.

Se on syksyä

kun mieli matkustelee menneissä:

rakastumisien ja syntymisien juhla-ajoissa.

 

- E. Heilala-

 

 

Jo varhain

minä päätin

oma lapseni

tietää tuntee

monta kertaa päivässä

omin korvin kuulee:

sinusta minä pidän

 

kun hän nyt

kompuroi

päiväuniltaan

unisin silmin, alkavin askelin

kuiskaan joka kerta

pieneen korvaan:

ihanaa

kun halusit herätä

ihanaa

kun olet olemassa

 

 

tällainen on kotiäidin liturgia

vauvantuoksuinen kotitekoinen kiitosjuhla

 

- Irja Askola -

 

 



 

 

Aika ja paikka unohtuivat siskosten kanssa.

 

Mutta viikonlopun jälkeen ei unohdu kuinka rakkaita he ovat.

 



 

 

Onnellista matkaa sinulle,

pieni,

jolla on laukussa aapinen

ja rypistynyt kiiltokuvaenkeli.

 

- S.Marttila-

 

 

Sinä värität elämäämme

kuin syksy lehtineen.

Sinä annat iloa

kuin niitty kukkineen.

Sinä juhlit syntymää

ja me sinua.

 



 

Päivien pyöriessä nopeilla kelloilla

ehtisin edes viereesi istua.

Pysähtyä sinun hetkeesi. Iloosi tai huoleesi.

Osoittaa että sinuakin varten olen tässä, sinua varten.

- pp-

 

 

 

Muistelen tähän mitä tulikaan tänään tekemääni sienipiirakkaan. Ainakin sitä jokainen halusi lisää, ja jotenkin se on vielä parempaa kun mies niin kehui.

 

Pohjataikinaan sekoitin 3 dl vehnäj, 1 tl leivinjauhetta, noin 1/2 tl suolaa, noin 150 g margariinia ja lopuksi vettä noin 3 rkl. Jääkaapin kautta uuniin 10 minuutiksi, 200 asteessa.

 

Päälle laitoin eilen paistamani sienet, jotka kuivalla pannulla paistoin, kunnes neste haihtui, kera sipulin ja lopuksi suolasin. Kanttarelleja, suppilovahveroita, pikkasen voitatteja ja orakkaita ( oho, olenhan mä poiminut jo muutakin kuin kanttarelleja) Sieniä oli noin 2 dl.

Sieniseoksen päälle kaadoin seoksen missä oli 3 munaa, suolaa, mustapippuria, kanttarellinmakuinen tuorejuusto ja vähän juustoraastetta. Uunissa reilu 20 minuuttia.

 

teräksenvärisen kirppislöytökorin suihkuttelin mustaksi.

 

tytöt vihreyden keskellä perhosia kiinniottamassa

 

koulunalkamiseen annoin jemmasta tytöille vaatetta. Vasemmanpuoleisen mekon olen ostanut monta monta vuotta sitten.



 

Tänään sienireseptit pöydällä. Illan viimeiseksi putsaan päivän sienet ja säilön pakkaseen. Eteisessä työpiste. Aamulla kuulin tyttöjen sanovan kavereilleen että meillä kävi eilen ihania vieraita, pieni ihana vieras. Sai aikaan ihastuksen ja ikävän. Tänään "uuden" harrastuksen parissa.

 

 

Mukana keskustelussa, missä oli jotenkin vaikea puhua niin suuria tunteita herättävistä asioista, ei minulla ole sanoja mihinkään niin suureen ja arvokkaaseen.

 

Metsässä oli vastassa äkäiset ampparit. Minä säästyin pistoilta, mutta pikkuista pisti kaksi. Täytyy olla varovainen, maapesien kanssa. Sen verran hysteerinen olen niille, että paikallaan rauhassa en pysty olemaan.

 

 

Lintu lensi ikkunaan ja kuoli hetkisen päästä. Lapset piti linnulle hautajaiset. Pikkuinen selitti " Entin laitettiin hiekkaa, titte kukkia, titte te ritti, minkä Eeka teki. "

Muutaman päivän päästä pikkuinen tuli minulle sanomaan: "Äiti, titte jot mä törmään ikkunaan ja mä kuolen, titte mullekin laitetaan temmonen hautajainen."

 

" Äiti arvaa mikä on niin paha.? No kerro. "Vetipaarma" Te pittää vetipiikillä"

 

" Itkä tano että ei taa latkea rapputia mutta ihan helpotti taa."

 

" En otaa laittaa taunaa päälle, otaan vaan neuvoa."

 

Pelasin pikkuisen kanssa muistipeliä.Pikkuinen sai sekoittaa ja laittaa kortit. Sain melkein heti parit ja pikkuinen: " Mä tietin että ne on kahettaan. Mä laitoin ne.!"

 

 

Kiitos koetuista iloista.

 

 

 

Kirja-aarteita. Ilahduttaa, jos lukemiseen saa innostettua, vaikka ne koulukirjat ovat tärkeimmät ja jo paljon.Missä välissä ehtii? Pikalainoihin vältän sortumasta, kun normaalilainatkin välillä myöhästyy.

 

Kun tytöt juoksivat pellossa, muistot mukavat lapsuudesta. Ihan samaa rataa, myös rallia vesipoteissa.

 

Vanhan talomme naulakot. Ylemmän jo maalasin, alempikin tulee mustaksi. Tupakankellastamaa, niinkuin siellä talossa aikanaan oli kaikki.

Kirppislöytökin on maalauksessa.

 

 

 

 

 

Jos näet joka kiven, ruohonkorren hennon,

jos huomaat västäräkin lapsen ensilennon,

jos tutkit taivasta ja merenrantaa,

ja hiekanjyviä ja tummaa santaa.

 

Jos katsot kivien kauneutta suurta

ja ikitammen runkoa ja juurta,

jos kevättä, kun puu käy lehtiin

ja ihmettelet, miten kaikki tehtiin.

 

Katso lasta, silmiä ja pientä kättä.

Katso. Et saata olla kiittämättä.

- Anna-Mari Kaskinen -

 

 

Ympärillämme on lisää värejä, syksyn keltaisuus ja puna, jotka ovat luonnon kaunista taidetta. Pikkuinen sai kirpparilta auton ja auto tehopesun.

 

Eilisessä päivässä oli antia yllin kyllin. Harvoin tulee käytyä yhden päivän aikana kahdessa opastetussa museossa, Kultarannassa ja Käsityöläismuseossa. Mahtava päivä.

 

Harmittelen tässä Helenaisen blogin loppumista. Ensimmäinen blogi siskojeni blogien lisäksi, johon olen blogirintamalla tutustunut ja antanut ihastusta aloittaa itsekin.

Ilkeillä  ja arvostelevilla ihmisillä on kaikkein eniten peiliinkatsomista ja voisi lausua sanansa itselleen.

 

 

 

 

Taas sienistä. Itselle tämä syksy on tuonut sienihulluuden. Viime vuonna oli jo kova hinku opetella ja poimia. Nyt siis vasta-alkaja.

 

 

Tytöt oli viimeksi mukanani. Tai oli niiden lisäksi parit sammakot, jotka jutututtivat tyttöjä. Liekö se pulputus lieventänyt tylsyyttä, lemmikkieläimen kaipuuta vai pelkoa oudossa metsässä?

 

Kotona huomasin että puhelinta ei näy, eikä kuulunut. Pojat lähtivät sitten metsään mukaani salapoliisiretkelle, mukanamme taskulamppuja ja puhelimet, joilla soitimme vähän väliä puhelimeeni. Oli jo pilkkopimeää. Mistä kuuluu pikkuisen naurua?

 

Helpotus ja ilo kun kikatus johdatti meidät mättähälle, missä puhelimeni oli taskusta tippunut. Onneksi ei ollut tippunut ojaan, jonka yli hypeltiin.  18 puhelua tullut.

 

(saatiin kanttarellejakin  jokunen litra)

 

 

 



 

Onni asui mökkireissulla.