- Tykkään tauluista, eniten kyllä kehysteyistä lasten ja perheemme kuvista ja lasten piirustuksista. Tämä intiaanitaulu on varmaan vanhin tauluni. Ostin sen Itäkeskuksen käytävältä varmaan ensimmäisenä vuotena tullessani etelään. Siinä oli pitkään mustat kehykset, enkä tykännyt mustasta yhtään. Maalasin ne sitten valkoiseksi monia vuosia sitten. Nyt aattelen, että oisko musta sittenkin parempi. Kyllä mullakin se maku muuttuu, muttei nopeasti.

 

- pyykätyt maripaidat tuovat mieleen kevään ilot.

 

Poikien huoneesta. Mustan hyllyn päälle maalasin toisenkin hyllyn. Mahtuvat legorakennelmat. Pojat eivät halua verhoja. "Ainakaan sun retroverhoja."

 

Lunta on tullut kauneudeksi, riemuksi ja raskaaksi työksi asti. Pihan mäki on iso ja lasten nauru on päivän kruunu.

 

majoja ja mainosten lajittelua

 

kuurainen koivu talven kaunistus

 

rakkaita. Jonkun mielestä elämäni voi olla melko rajoittunutta. Eipä juuri matkustelua, työelämää ja haasteita niissä, vaan kotiarkea, lapsia, mutta koen olevani siinä ihan ytimessä, parhaimmassa paikassa mitä olla ja saattaa.

 

On saatu

-Isi/mies kotiin työreissulta

- ensimmäinen valokuvakirja teetettyä

- korvapuustit uunista

- kuunnella majasta pikkuisen omakeksimää laulantaa. Korvien lisäksi sydänkin on auki.

- kirje ulkomailta ja kirje hehtokivalta pikkusiskolta

- luistelun hurmaa ulkoradalla. (äitille riitti 10 kierrosta ja pikkasen päälle, pojalle taas 10 kilsaa ja vielä lisää.

- muutama mekko valmiiksi ja verho kans

Auringon kullassa pikku koululainen

tekee läksyjään. Sormin laskee ja  välillä kikattelee.

Huoneen lämmittää  hän, ja aurinko jää toiseksi, mutta nauruun yhtyy säteilyllään.

Leikit punaisella matolla. En minä vaan keksisi  niin kivoja leikkejä kun lapset, eikä niihin mukaankaan passaa mennä, mutta läheltä saa seurata. Kertoa vaaroista, välittämättä sotkuista ja lopuksi onkin vuorossa tarjota isot annokset jäätelöä ihanille leikkijöille.

" Kuinka kaunis on taivas,

kuinka hiljaa on maa,

kuinka lyhteellä lintu

kiittää, kun ruokaa saa."

Ei kyllä paha hinta ollenkaan kun pari lelua, parit kengät, lehti, liukuri, joulucd ja t-paita ompeluksiin kirpparilta  kahdeksalla eurolla. 

Jostain luin tällaisen mielenkiintoisen jutun.

  Vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa.

- Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat.
- Olisinpa tehnyt vähemmän töitä.
- Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani.
- Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini.
-   Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi

Valoisana tammikuun päivänä
poika haluaa kertoa kanssani tarinoita
joissa eläin paistaa lättyjä,
kirja on töissä kirjastossa, tuoli ontuu
jalkaansa, piano pesee hampaat.
Pakkanen on niin kova
että nyt sellaista voi tapahtuakin.
Ja lakkaamatta on kerrottava
jotta niin tulisi, sillä päivä on lyhyt, ja elämä,
jokainen syliinnukahtaminen ainut.

- Kari Levola-

Wii pelitkin on ihan kivoja mutta niin paljon enemmän on ulkona leikkineen lapsen punaiset posket.

Tähtiä täynnä on maa,

kuurassa koivu ja kuusi,

aamu on raikas ja uusi,

kitehet kimaltaa.

Ilman siintävä vyö

huurteisen metsän yllä,

hellällä hymyilyllä

aurinko leikkiä lyö.

-Immi Hellen -

John Verdonin  jännäreitä ja lapsen silittämistä uniin. Kipeistä kyynelistä rikkaaseen elämään. Kiireestä rehelliseen oleiluun, riidasta sovintoon. Hellittelynimien tuhlaamisesta murehtimiseen.

Keskellä  elämää. Vaikka kaikki järki sanoo että asiat on hyvin nyt, jos sydämessä ei siltä tunnu, haluaisin tietenkin että se järki voittaisi.

Elon valoja ja varjoja. Jari Sarasvuo ohjelmassaan sanoi että elämä on luopumista ja surutyön tekoon täytyy olla hyvät ainekset. 

Riemua niin mukavaa, vaikka  pulkkaa en tähän mäkeen antanut, liukurit ja muovinkin kielsin muutaman liian lennokkaan laskun jälkeen, peffalleenkin meille tuli hurjat laskut. Metsän keskellä, kallioinen mäki.

Pikkuinen kullannuppu

lämpöinen  haalari päällä,

niskassa pörröinen huppu

kylmällä pakkassäällä.

Aurinko poskille piirtyy,

silmille tähdenlennot,

tuulispää hiuksiisi siirtyy,

sekoittaa suortuvat hennot.

Illalla silmäsi suljet, 

piilotat tuikkivat tähdet.

Kanssasi enkeli kulkee

täältä kun kauaksi lähdet.

- A-M. Kaskinen -

Lapsilla on ihana koulumatka. Läpi metsien kallioisten, pehmeän lumen ympäröimänä. Eikä ihme että matka täällä satumaassa vähän kestää, äidin mielestä liian kauan.

Täytekakkua synttäreiden kunniaksi ja suklaapiiras sai joulusuklaita päällensä. Kylässä ja kyläilijöitä. Paksu jännäri ja uusi runovihko. Ompelua ja radiota. Epämiellyttävää oloa lähitulevaisuuden suhteen, mistä ihmeestä sais toisenlaiset fiilikset.

Pikkuinen varmistelee metsään mentäessä, eihän siellä ole amppareita. Muistaa, eikä ihme, syksyn vihaiset pistijät.

Ei yksikään lapselle annettu suukko

mene hukkaan, ei iloinen ilme,

ei tyynnyttävä kosketus, ei laulu,

ei ihmeellinen satu.

Niistä tulee osa kaikkea sitä,

mitä lapsesta itsestään tulee.

- Pam Brown -

Liukkaita laskuja ja iloisia nauruja.

Kaunista kuuraa ja lumipukuja.