sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

 
 
Pääsiäisen pyhiä, hiljentymistä, yhteistä aikaa.
Mämmiä jätksin tai Vanillan kera. Tortilloja, kanaa ja tzatsikia, mutakakkua ja muffinsseja.
 
Onnea löytää monista pienistä hetkistä ympärillä. Miten nuo lasten leikit tuntuukin niin viehättäviltä ja mukavilta? No ehkä siksi että ne leikkijät ovat niin rakkaita.
On ihanaa että pystymme iloitsemaan tosistamme. Välillä vaikeaa.
 
 

 
Lasten hyppelehtiminen ulos vähissä vaatteissa. " Äiti saanko.?"


 
Ihmeissäni jo avaan kalenterista huhtikuun. Lätäköistä hymysuut heijastuu. Aloitin lenkkeilyn ja lapsetkin innostuivat mukaan.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

 
Lumenvalkeus auringossa häikäisee enemmän kuin kesällä. " Äiti, kävele näin, kato näin kevyetti, niin et uppoa. "
 


 
 

"Luonnon suurta huvia

on jättää muistikuvia.
Ken nähdä luonnon aarteet saa,
ei niitä saata unhottaa.
Kulkija kun havahtuu,
voi eessä olla satupuu."



maanantai 25. maaliskuuta 2013

 
 
 

Tyttö sanoi että viikonloppuna alkoi oikea kevät, koska oli lämpöasteita ja maatakin on näkyvissä ja sieltä alkaa kohta kasvamaan kaikkea. Ja pikkuinen sanoi että äiti mun käti haitee ihan ketälle ja tille uimapaikalle mittä ei ole kattoa eikä teiniä.
 
Pääsiäisen edus on värikästä, leikkisää. Mukava maalata suloisia noitia ja yhden kissankin. Virpojien lähdettyä ajattelin että nyt istun kahvin ja lehtien ääressä pitkän tovin. Mutta kuitenkin käveleskelin ikkunoista kurkkimaan missä virpojamme menevät, harmittelin kun en varoitellut että jotkut voivat olla epäystävällisiäkin, olin niin puoliksi siellä missä lapsetkin.

 
Omia käsitöitä ja lasten kanssa tekemisiä. Yövieraita.Kaverisynttärit ja reissu kahdenkesken. Uni on maittanut aikaisemmin illalla  ja aika koneellakin vähentynyt kesää kohti.
Mielestäni vuodenajat saavat olla ihan rauhassa mitä sitten ovatkaan, hoppuilematta tai haikailemattakaan. Mutta on vielä pari pikku retkeä, mitkä pitäis ennättää ennenkuin aurinko voittaa lumet.

 
Pojatkin ovat innostuneet väreistä farkuissa.
 
Räystään ensimmäiset pisarat,
arasteleva titityy,
pajunkissapoikasen
unelias kehnäys.
Tästä alkaa kesä.
 
- Eeva-Liisa Kantola

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

 
 
 
 
On ollut mukava kaivaa jääkaapista juhlinnan jääämiä aurinkoisille välipaloille. Täytekakun välissä oli vadelmaa ja kinuskia mutta itse tykkäsin enemmän valkosuklaajuustokakusta (New York cheese cake)

 
Ei ole ollut mukavaa ilman kameraa, kamera se tykkää näistä auringon leikeistä lastemme ympärillä. Kaapeista on tyhjennetty vaatetta uffille ja varaamaani kirppispöytää varten.
 
En ollut edes kauaa pois kotoa, kun mainitsin miehelleni että kyllä on ihana tulla kotiin. Ja minun kun pitäisi opetella muuta kuin kotonaviihtymistä.
 
Verhot ompelin keittiöön. Noita varmasti jaksan katsella kauan, ostin kankaat raksamme alkuvaiheissa.


maanantai 11. maaliskuuta 2013

 
Kaikki rikkaudet, kaikki ilo
on kätketty lähelle.
Ellemme etsi niitä
tästä päivästä,
ne jäävät löytämättä.
 
- E-L. Kantola -


 
Näinä päivinä kimaltelevat hanget ja lapset saavat varoitteluja liukkaista jäisistä teistä.
Auringon valo täyttää huoneet, sen voima asujat. Ja on pirteämpää vaikka ei vielä kesä. Kevät!
Koti näyttää uudelta. Siivouspuuska koneella olevien kuvien luona ja sitten pääsen tilaamaan valokuvakirjaa.
Yövieraita, ystäviä, yökyliä. Rakkaita synttärisankareita ja juhlintaa. Heurekan Ihmisnäyttely ja mukava uusi harrastus kun aloitin "lukupiirissä".
Nyt juuri olisi paljon ikuistettavaa synttäreidenkin myötä, mutta tiputin kameran lattialle ja se hajosi.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

 
Tänään aurinko kirkkaana ja lumi häikäisi. Sisälläkin olin jo avojaloin. Mutta illalla jo lumipyry pöllytti ja riepotteli pihalla tavarat. Pienintä pelotti että nyt te ukko vie puunkantoämpärit veteen.(ukkonen)


 
Sairaalareissua ja pajunkissoja. Ilahtumisia, pysähtymisiä, huolta, turvaa, stressiä. Lapsille aion seuraavaksi lukea taas kirjan, joka on minullekin outo, mutta erittäin kiinnostava aihe, kertoo kaksosuudesta. (Lisen ja Lotten salaisuus)

 
 


 
Kyllä tuntuu hyvälle olla kotona/mummolassa. Rakkaat ja lempeät äiti ja isä. Vielä tässä. Kotipiha.
 
Muistot. Hymyillen laitan lapselleni ulos kaulahuivia, minkä lapsena olen tikannut. Toivottavasti joskus minäkin puen lapsenlapsilleni lapsieni vanhoja.
 

 
Käynpä kattomassa paikkaa mistä lähdin hiihtelemään niin monet kerrat.

 
Tämä patsas. Sankarihaudalla. Silitin monesti pientä.

 
Tässä talossa asuin kaksi ensimmäistä vuotta....
 

maanantai 4. maaliskuuta 2013

 
 
 
Ilo ja Rakkaus tulivat luoksemme pienenä aarteena ja huomenna sitä juhlitaan. Vaikka oikeastihan sitä juhlii joka päivä. Yhä edelleen pystyy mykistyä ihmeen edessä.
 
Ihania hetkiä. Mutta siihen lähelle liittyy sitten niin paljon surua, ja ne muistuttavat toisistaan.
Sen vuoksi voisin vaikka hypätä ajassa, taukoilla blogissa, mutta onneksi on niin paljon hyvää mihin keskittyä.


 
" Äiti onko jo nukuttu ykti yö? " Kysymys tuli heti pienimmän herättyä. Ja se tuli muutaman kerran päivän mittaan. Synttäritoiveena oli Salama Mac Queen magneetti ja radio-ohjattava lentokone.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

 
 


 
- Hyviä ajatuksia haastattelusta lehdestä.
" Vanhemmuus kasvattaa hyväksymään oman epätäydellisyyden."
Heikki Hiilamo. Huomaan tykkääväni lukea Eeva-lehdestä elämäntarinoita, jo vanhempien ihmisien omaa elämäntarinaa. Minähän olen vasta aika nuori nainen? Välillä taas tunnen kuuluvani ihan vanhempien joukkoon.
- Ensimmäinen kerta kun tein pinaattilättyjä, mutta ei viimeinen.
- Yhteisen lukemisen sijaan yhteisiä lukuhetkiä, vieretysten sohvalla, jokaisella nenä kiinni kirjassa.
- Tai yläkerran aulan lattialla, värikkäiden täkkien pesässä, satuhetkessä.
- Luistinradalla näkyy jo hiekkaa, mutta mäkeen onnistuu. Lapset saivat hevosratsastusta ja napakelkkailua.
- Lapsilla yövieraita. Kuulen naurun ja näen saunasta juosseiden lumienkelit pihalla ja avojalan jäljet terassilla.