keskiviikko 26. helmikuuta 2014

 

 
 
 
Arki soljuu välillä kuin sulavan kynän jälki. Se on pehmeää kuin lapsen hento vesivärin hipaisu.  Välillä tulee paperille ihastusta herättäviä kuvia ja yllätyksiä. Niin arkeenkin. Välillä sotkua, ja kumittamista, ja sellaista että mikään ei onnistu. Mukava on myös leikata ja liimata ja onhan sitä monenlaista. Niin arjessakin.

 
Tämän kuva siksi, että pidän nyt kirppispöytää ja kiertelen nurkista myytävää. Tämä lehti esim. tuo muistot siltä kesältä kun olimme juuri saaneet tämän uuden talomme tontin. Olimme uimarannalla ja otin sisustuslehtiä mukaan. Tätä luin keskellä unelmointia. Lehden sivut ovat koppuraiset kastuneesta ihostani ja ehkä hiekkaakin on sivujen välissä. Että voi tätä kautta miettiä miten vaikea sitten on luopua jostain vielä tunteikkaimmista asioista, jonkun lapsen eka lakista, ensimmäisistä villasukista jne. Muistuttaen että muistot on mukana ja niitä ei tarvi viedä kirpparille.

 
Tämä kuva siksi, että yläkerrassa on vähän remonttia. Ja väessä nuhaa, yskää ja kolmas tarvi tänään kuumemittaria.


 
Tämä kuva siksi, että on todella kaunis kortti. Kiitoksia Mamman uunilta, josta sain hyvänmielen lahjan.
 

 
Tässä joitakin helmikuun helmiä. Kun kolme paitaa maksoi vanin euron kappale, pulitin mekosta vähän enemmän. Muutamalla eurolla pirtsakka kulho, josta on mukava syödä salaattia.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

 
 



 
- Hiihtolomalla on aamu kun et aamupalapöydästä löydä yhtään tuolia. Ei sekään haittaa, sehän just parasta että keksivät tekemistä ja ovat siinä lähellä. Hiihtolomalla on myös päivät kun reput eivät ole koskaan tiellä ja aamupalalle ei tarvi hoputtaa.
- Pitkästä aikaa lenkillä. Sula asfalttikin kieltää tekosyyt talvella lenkkeilemättömyydestä. Ja sain pojan kaveriksi. Hyvä kun hälle edes tuli kuuma ja mulle teki tiukkaa juosta.
- Jäähallissa, uimassa, keilaamassa. Ystäviä yökylässä.
- Kisoista vähät mitalit, mutta tunteikkaat hetket haastatteluineen.
- Lapsille luen Uppo-Nallea. En hirveästi siitä itse pidä, mutta kuulin niiden kirjojen lukemisesta ihanan tarinan ja päätin kokeilla.

tiistai 18. helmikuuta 2014

 



 
- matka uimahalliin
- Tuunattuja tyynynpäällisiä. Kaksi oikeanpuoleista olen ommellut kauluspaidoista ja vasemmanpuoleisen pienensin nukkumatyynyliinasta.
- Penkkareilta iso saalis. Muistoihin jää iso ja ujo hymy, kuin jouluna.
- Esikoinen toivoi eräänä päivänä Hanna tädin kakkuja. Nyt lapset teki avustuksellani niitä yllätykseksi syntymäpäivän kunniaksi. Jo aikamoinen määrä kynttilöitä, ne valaisivat sähkövalojenkin edestä, eikä yhdellä puhalluksella saanut sammuksiin.
- Onnittelut rakkaalle. Ja tämä runo nyt osui tämän hetken tunnelmiin:
 
Lapsessa tie
jota kuljen
hänen askeliinsa
sovitan omani
etten eksyisi.
Kun ilma huurtuu
sokeaksi kuin maito
nojaan hänen
sydämensä liekkiin.
 
- I. Karvonen -
 
 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

 
 
arkipäivä
juhlapäivä
ystävänpäivä
maalauspäivä.
 
Avoimuus
rohkea kohtaaminen
luottamus
kuunteleminen sydämellä
nämä kuin sekoitat kulhossa
saat palkaksi
ystävän.
 
- Anja Porio-
 



 
Hyvän yön toivotus pojille leirille. Onko tämä hiihtoloma, sumu hirvitti ajellessa ja sade sai kuulostamaan kelin kesältä? Lomafiiliksissä kisafiilikset mukana. Leppoisuutta.
Pelataan vaikka Afrikan tähteä. " Äiti haluatko sä aloittaa kirkosta vai teltasta? " Rakkaus.

maanantai 10. helmikuuta 2014

 
 



 
 Siirapissa paistettuja omenoita vaniljaisella turkkilaisella jogurtilla, talven ailahteluja lumesta loskaan, lumesta ja legoista muotoiltuja teoksia, lukemisia ja laulamisia, oppimista ja opettelua, kärsimättömyyttä ja kärsivällisyyttä.

maanantai 3. helmikuuta 2014

 
 


 
Johan tuli jo aika lumitöille, lumikäytäville, lumisodille ja myös sohjopuuroille teiden risteyksissä.
Tunti, toinen ja kolmas  luistinradalla. Legot kipattiin olohuoneen lattialle ja ne sai olla siinä monta päivää. Siinä töiden ja läksyjen ohessa ja jälkeen rakenteluja. Tänään on tuoksunut hyvälle sytytetty tulitikku, vastaleivottu pulla,  joita oli mukava pakata luistelijoille evääksi.  Olipas ihanan innokas koululainen, kun tuli koulusta, ja kertoi että heillä on nyt ensimmäinen koe, mihin tarvii lukea. " Äiti, mä osaan jo kaikki, äiti kysy multa ihan mitä vain. " Ja sitten luetteli kaikki mahdolliset mitä nyt siihen Yllin koealueeseen kuului. Isin tullessa töistä tapahtui sama, kulki perässä ja luetteli kaikki mitä hän osaa. Olkoot haihtumatta tämä alkuinto, ja tarttukoot muillekin. Ihana tämä tättärää.