sunnuntai 28. lokakuuta 2012

 
Tämä keinuminen on kuulemma Peppi Pitkätossun Annika- keinuntaa.

 
Riemastuttavaa kuinka innoissaan lapsi on lumentulosta.
Itse olisin vielä pärjännyt ilman.

 
Tyttäreni rakastaa niin ettei pysty hymyltään puhumaan.
Siihen on vaikea vastata samalla mitalla.
- Juha Vakkuri -

 
Kun suru häipyy tulevat muistot ja jokainen niistä koskee yksitellen.
- Eeva Kilpi-
 
Revin säilyttämäni hyvän artikkelin surusta. Kaduin ja teippailin palaset takaisin.

3 kommenttia:

  1. Odotettu talvi, tulee kuitenkin aina niin yllättäen.
    Ihana blogi, eksyin ystäväni AnniTannin blogista. Runot ja muut, paljon ajatuksia herättäviä, pysäyttäviä. Kauniita ja totuudenmukaisia! Iloa ja voimia arkeen ja elämään!

    VastaaPoista
  2. Hei Päivi, voitit blogini arvonnassa Finlaysonin tuotteita, laitatko osoitetietosi minulle s.postiin
    70.luvulta(at)gmail.com
    Onnea !

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon . mukava jos runoni/tekstini tulevat lähelle, vaikka ovatkin ruudun takana ja "suodatettuna"

    VastaaPoista