sunnuntai 11. marraskuuta 2012

 
 
 
 
Turvallinen olla. Isän vierellä.
Kulkea paikat ja ajat.
Luottaa, huomata miten elämä ja kokemukset ovat
rakentaneet Rakasta isää. Työtä tehneet kädet, tuttu ääni ja piirteet joita vähän omastakin peilistä löytyy.
- PP-
 
 
Silmät loistaen lapset muistavat isiä. Tytöt halusivat ehdottomasti tehdä kokkikerhossa tekemiä porkkanalettuja. Pitkä hetki sängyssä ja aamupalalla. Hellyttävät ja vilpittömät lasten rakkauden osoitukset. Huomata että nämä hetket ovat kultaa ja elämä on ihme.
 
 
 
 
 


2 kommenttia:

  1. Sinulla on ihana, aito blogi!
    Ja pidän julkaisemistasi runoista.
    Suunnittelen jotakin runoa kotiini seinälle kehyksiin..en osaa tietää, minkä laittaisin. Saisi liittyä lapsiin..
    Mikä on sinun lempirunosi? Osaatko suositella minullekin jotakin:) Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kehuista.
    vaikeaa näin sanoa, kun ihania runoja on PALJON.
    Ja kylläpä vaan on niin että välillä on totta sellainenkin runo mikä tosiaan ei ole ihana.
    Elämään mahtuu monia asioita ja tunteita vaiheineen ja silloin lempirunoni ovat vaihtuneet. lempirunoa mietin ja voinkin kirjoittaa sen tänne myöhemmin.

    VastaaPoista