torstai 28. marraskuuta 2013

 
 
 
 
" Äiti mä teen itin ja äitin niinku tiinä kuvatta mittä meette naimitiin ja nämä pitää olla ihan vierekkäin. "


 
Kun ulkona on mustaa, pysyy kamerakin piilossa kaapissa. Ja kun ulkona on mustaa, tuntuu että kangistun. Onneksi aurinko näyttää välillä kirkkautensa ja tämä kankea tahti antaa ikäänkuin lisää aikaa, mitä tarvitaan välttääksemme joulukiireitä.
 
On ollut joululauluja, lauluharjoituksia, mahtava konsertti. On ollut odotus ja pettymys, on ollut paperisilppuja, legoleikkejä, ompelua, rakkautta ja sopeutumista.
 
Lähiaikana voisi päättää niinkin isosta asiasta kuin että lähettäisinkö joulukortteja tänä vuonna. Nyt ei vaan tunnu siltä. Jos voisin vaikka useammalle olla ystävä ja olla yhdessä ja ilahduttaa muina päivinä kuin juuri jouluna? Teenkö jälleen valokuvakalenterin vanhemmilleni? Tulevassa joulussakin ihanaa ja kaunista ovat tietyt perinteet mutta myös se voi olla joka kerta erilainen, mitä sillä kertaa yhdessä on kiva tehdä ja tuntuu mukavalle.

5 kommenttia:

  1. Odottelinki jo että milloin kirjoitat. Kävin monesti täällä eikä vieläkään...
    Joulun alla on monenlaista touhua, mutta niin kuuluukin olla. Jättää vain kaiken ylimääräsen pois niin kyllä sitä ehtii.
    Tee vaan kalenteri niille. Mulla on myös joulukortit ihan auki, saapa nähä mitä teen, teenkö mitään. Multa jäi viime jouluna ekaa kertaa lähettämättä.
    Ihana piparinleipoja. <3 Niinhän ne kuuluukin olla, kiinni toisissaan.

    VastaaPoista
  2. sulle on haaste mun blogissa ;)

    VastaaPoista
  3. Sanasi ovat kuin omiani.Kiitos niistä.Ja ihan pienesi♥ tuota piparia ei voi syödä liikuttumatta:)


    joulun hyvää mieltä sinulle lämpimin ajatuksin
    maria

    VastaaPoista
  4. E, eikä tuommosta haastetta, en pysy kameran ja kellon perässä..no katotaan.
    Kiitos Maria, ja sitä samaa sinnepäin. Lasten myöhtähän joulua se nyt jo on

    VastaaPoista