lauantai 28. joulukuuta 2013






 
Uskomattoman pimeä on syksy-
taasko sen unohdin?
Ja juuri kun tuntee,
ettei enää jaksa nousta mustaan aamuun,
tuleekin Joulu.
 
Lapsen syntymä on valoisaa, huojentavaa;
itsessäkin avautuvat salvat uuteen elämään.
Myös Joulunlapsen syntymä on alku,
johon kätkeytyvät elämä ja ikuisuus.
Näin yksinkertainen on vastaus,
kun kysyn,
mistä löydän elämän ilon.
 
- A. Piirainen -
 
 
Jouluun tuli punaista, rakkaita perinteitä, lasten eloisaa iloa, herkkuja, juhlakattauksia, sydämen liikutusta ja rakkautta, myös kipua ja kaipausta. Jouluun tuli yhteinen siskonpeti poikien huoneeseen, jossa koko perhe nukuimme kaksi jouluyötä. Rakkaat, jokainen pedattuna niin punaisiin petivaatteisiin, mitä kaapista löytyi. Jouluun tuli myös pelaamista glögimuki kädessä, pelaamista suklaat suussa ja pelaamista vielä yömyöhään niiden unohdettujen jouluherkkujen kera. Joulusaunassa perinteiset joululempilaulut ja viilentämässä jouluomenanmakuiset mehujäät.
   Jouluun ei tullut tällä kertaa kirkossa eikä hautausmaalla käyntiä, eikä joulusta tullut yhtään kuvaa.Kamera jäi mummolan kirjahyllyyn. Mummolasta hyppäsi kyllä mukaamme paljon lämpöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti