Arki soljuu välillä kuin sulavan kynän jälki. Se on pehmeää kuin lapsen hento vesivärin hipaisu.  Välillä tulee paperille ihastusta herättäviä kuvia ja yllätyksiä. Niin arkeenkin. Välillä sotkua, ja kumittamista, ja sellaista että mikään ei onnistu. Mukava on myös leikata ja liimata ja onhan sitä monenlaista. Niin arjessakin.

 

Tämän kuva siksi, että pidän nyt kirppispöytää ja kiertelen nurkista myytävää. Tämä lehti esim. tuo muistot siltä kesältä kun olimme juuri saaneet tämän uuden talomme tontin. Olimme uimarannalla ja otin sisustuslehtiä mukaan. Tätä luin keskellä unelmointia. Lehden sivut ovat koppuraiset kastuneesta ihostani ja ehkä hiekkaakin on sivujen välissä. Että voi tätä kautta miettiä miten vaikea sitten on luopua jostain vielä tunteikkaimmista asioista, jonkun lapsen eka lakista, ensimmäisistä villasukista jne. Muistuttaen että muistot on mukana ja niitä ei tarvi viedä kirpparille.

 

Tämä kuva siksi, että yläkerrassa on vähän remonttia. Ja väessä nuhaa, yskää ja kolmas tarvi tänään kuumemittaria.

 

Tämä kuva siksi, että on todella kaunis kortti. Kiitoksia Mamman uunilta, josta sain hyvänmielen lahjan.

 



 

Tässä joitakin helmikuun helmiä. Kun kolme paitaa maksoi vanin euron kappale, pulitin mekosta vähän enemmän. Muutamalla eurolla pirtsakka kulho, josta on mukava syödä salaattia.