Aarteiden talo

perjantai 2. toukokuuta 2014

 
 
 
 
 
 
Se joka ei ole nähnyt surua, ei koskaan näe iloa.
 
- Kahil Gibran -
 
Kuinka ihanaa olisi kirjoittaa kevään riemuista, vihreyden ja vallattomuuden puhkeamisesta.
Mutta nyt on elämässä murhetta,kipua ja surua. Tänne ei nyt synny mitään.

Lähettänyt Päivi klo 12.38 9 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Blogiarkisto

  • ►  2015 (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ▼  2014 (24)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ▼  toukokuuta (1)
      •             Se joka ei ole nähnyt surua, ...
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (109)
    • ►  joulukuuta (7)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (10)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (12)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (9)
    • ►  helmikuuta (7)
    • ►  tammikuuta (14)
  • ►  2012 (94)
    • ►  joulukuuta (16)
    • ►  marraskuuta (18)
    • ►  lokakuuta (11)
    • ►  syyskuuta (18)
    • ►  elokuuta (23)
    • ►  heinäkuuta (8)

Vierailut

  • souvenirs
  • taivaan tuulissa
  • Ilonpilkahduksia
  • Iltapalalla
  • Auringonkerääjä
  • meillä kotona
  • Punainen pihapiiri

Tietoja minusta

Päivi
Tarkastele profiilia
Teema: Yksinkertainen. Sisällön tarjoaa Blogger.