" Äiti mä teen itin ja äitin niinku tiinä kuvatta mittä meette naimitiin ja nämä pitää olla ihan vierekkäin. "

 

Kun ulkona on mustaa, pysyy kamerakin piilossa kaapissa. Ja kun ulkona on mustaa, tuntuu että kangistun. Onneksi aurinko näyttää välillä kirkkautensa ja tämä kankea tahti antaa ikäänkuin lisää aikaa, mitä tarvitaan välttääksemme joulukiireitä.

 

On ollut joululauluja, lauluharjoituksia, mahtava konsertti. On ollut odotus ja pettymys, on ollut paperisilppuja, legoleikkejä, ompelua, rakkautta ja sopeutumista.

 

Lähiaikana voisi päättää niinkin isosta asiasta kuin että lähettäisinkö joulukortteja tänä vuonna. Nyt ei vaan tunnu siltä. Jos voisin vaikka useammalle olla ystävä ja olla yhdessä ja ilahduttaa muina päivinä kuin juuri jouluna? Teenkö jälleen valokuvakalenterin vanhemmilleni? Tulevassa joulussakin ihanaa ja kaunista ovat tietyt perinteet mutta myös se voi olla joka kerta erilainen, mitä sillä kertaa yhdessä on kiva tehdä ja tuntuu mukavalle.

 

 

 

 

Tavallinen arki tuo monia mielenkiintoisia kohtaamisia, pysähtymisiä. Tätähän haaveilin jo pikkutyttönä ja nyt minulla sellainen on. Tästä kirjoitin päiväkirjaan ja nythän näyttää juuri sellaiselta. Viikolla oli mahtava kokoontua 20 vuotta sitten koulussa olleiden ystävien kanssa.

Ja herkuttelua on riittänyt muutenki, rocky road katoaa salamana suihin, eilen tein pinaattilättyjä ja niihin sieniäytteen sekä huikean hyvää rouheleipää, tänään kääräistiin kana- ja kinkkuquesadilloja ja leivoin Dallaspullia huomisiin pikkujouluihin.

 

Pikkuinen opettelee kirjaimia ja sanoja. E on suloinen tosimonipiikkinen. Taitaviahan lapset ovat tuossa peilikuvakirjoituksessa, yritäppä itse.

 

 

 

 

 

Jos tänään oli kaupassa joulunavaus ja joulupukki vieraili, niin meillä leivotaan huomenna pipareita ja kuunnellaan joululauluja. Kirjeet kirjoitetaan joulupukille.

 

" Saanhan ihan vähän tulla viereesi ? "

 

 

Kuinka lähellä meillä onkaan elämän aarteita. Hetkiä, jolloin tuntuu oma sydän suurelta.

 

 

 

 

 

Astun sisään kirppikselle, kylmästä, sateisesta ulkoilmasta liian lämpöiseen sisäilmaan. Takkia kun en riisu, vetskari auki, äkkiä käväsen. En ota koria, ei tule varmaan ostettua mitään. Haahuilen, haaveilen, omissa ajatuksissani, ajattelemattomuuksissani. Kunpa puhelin ei soisi, kunpa löytäisin jonkun ihanan aarteen. Vastaan tule joku ostoskärryt täynnä tavaraa. Onneksi minä en ole löytänyt vielä mitään. Kirppiksellä on melko hiljaista, ei tungosta ollenkaan. Eräs pariskunta väittelee. Nainen: " Ei varmaan osteta mitään krääsää meidän kotiin. " Tuon lauseen kuulen kolmeen kertaan. Mies aikoo lähteä autoon. Nainen tuhahtelee ääneen: " Kitisee..." Ai että onneksi minä saan olla täällä yksin ja mies saa olla täältä pois. Kuulen muitakin samantapaisia keskusteluja siitä, ettei kotiin hankita mitään roinaa. Sitähän täällä riittää. Tuossa olisi hyvät sisäpelikengät esikoiselle. Pistän pois, parempi olisi hänen itse olla kokeilemassa. Entä palapeli, joulunahan olisi mukava tehdä yhdessä jolulauluja kuunnellen, ja 3000 palaa, ja kaunis kuvakin vielä missä on perhe ruokapöydässä. Onko meillä aikaa tuon tekemiseen? Löytyiskö jotakin pientä lasten joulukalenteriin ? Pikkuauto, vanha aapinen tai kaunis käsipeili ? Haluan kalenteriin mahdollisimman paljon aineettomia yllätyksiä. Muutamat löydöt löydettyäni joudun sittenkin hakemaan korin. Siitä viisastuneena että olen etsiskellyt kirpparin lattioilta ostoksistani tippuneita hintalappuja, jolloin olen joutunut jättämään ostot.

 

ps, kuvassa näkyvä peili on kirpparilta. Tulin pöydän luo ja tartuin tähän pyöreään keltaiseen peiliin. En kerennyt kysyä/katsoa hintaa, kun pöytää tyhjentämässä oleva nainen sanoi, että saat sen jos haluat. Hän vei sen kassalle minua odottamaan.

 

 

 

 

" Tärkeintä ei ole pitkälle pääseminen, vaan lähelle tuleminen "

 

Sopii isänpäivään, jolloin jo glögit ja tortut ovat jo mukana. Ikkunoissa roikkuu punaista ja yhdet valotkin on. Aamulla tulivat kahteen kertaan herättämään äitiä tekemään isille aamiaista. Tytöt halusivat tehdä pätkismuffinsseja. Oli munia ja pekonia, sydänleipää,  hukassa olevia isänpäiväkortteja, ja lisää kortteja, ja laulu ja kakku ja lahjoja. Lähellä on rakkautta, kaikille tilaa antava sänky ja juhlantuntua.

 

" Takkisi liepeissä riippuu paljon

odottavaa rakkautta.

Lapsen valostuvasta olemuksesta luet sen,

kun ehdit hetken pitää häntä sylissä.

Näet kuinka hän pysähtyy katsomaan

sulkeutuvaa ovea.

Kun palaat kotiin,

hän on asioineen jo

Sinua odottamassa.

 

Kukaan ei voi korvata Sinua, isä.

- Leena Salin -

 

 

 

Ilonpilkahduksia.

 

Syksylläkin voi ruskettua.

 

Sateiden ja pimeyden ympäröimänä ota hetkiä leipomiselle, lukemiselle ja leikille. Tai istukaa vieretysten sohvalle ja laulakaa.( dajmkakkua)

 

Porraskäytävää maalailin, tulipa siistimpi kun sai naulankohdatkin piiloon.

Makkarimme sai vihdoin tapetin, ja tykkään tästä tosi paljon. Vielä enemmän kuin sisustuslehdissä, mistä tämän keksin. Ihan pikkaisen tekisi mieli värittää lehtiä...

 

 

 

Kiitollinen mieli on onnellisuutta,

joka voi hetkessä muuttaa arjen harmauden

juhlahetkeksi.

 

- M. Ansio -

 

Pyhäinpäivä ja kynttilät. Syksy ja luonnon haurastuminen ja niin lyhyt on ihmisen elo. Muistelemme perillepäässeitä. Muuttolintuja, jotka ovat päässeet ikuiseen kesään.

 

Maalattiin lasten jalat paperille ja nyt mittailtiin niitä. Kaikkien jalat kasvaneet, silmissäkö ne kasvaa, kauas sylistäkö, kauas kodistako, ohi äidin ja isän. Älkää kasvako liian isoiksi, älkää kauas sylistä, älkää toisia tarvitsemattomiksi, älkää ulos lapsenuskosta.