keskiviikko 30. tammikuuta 2013

 
- Tykkään tauluista, eniten kyllä kehysteyistä lasten ja perheemme kuvista ja lasten piirustuksista. Tämä intiaanitaulu on varmaan vanhin tauluni. Ostin sen Itäkeskuksen käytävältä varmaan ensimmäisenä vuotena tullessani etelään. Siinä oli pitkään mustat kehykset, enkä tykännyt mustasta yhtään. Maalasin ne sitten valkoiseksi monia vuosia sitten. Nyt aattelen, että oisko musta sittenkin parempi. Kyllä mullakin se maku muuttuu, muttei nopeasti.

 
- pyykätyt maripaidat tuovat mieleen kevään ilot.

 
Poikien huoneesta. Mustan hyllyn päälle maalasin toisenkin hyllyn. Mahtuvat legorakennelmat. Pojat eivät halua verhoja. "Ainakaan sun retroverhoja."


 
Lunta on tullut kauneudeksi, riemuksi ja raskaaksi työksi asti. Pihan mäki on iso ja lasten nauru on päivän kruunu.

maanantai 28. tammikuuta 2013

 
majoja ja mainosten lajittelua

 
kuurainen koivu talven kaunistus

 
rakkaita. Jonkun mielestä elämäni voi olla melko rajoittunutta. Eipä juuri matkustelua, työelämää ja haasteita niissä, vaan kotiarkea, lapsia, mutta koen olevani siinä ihan ytimessä, parhaimmassa paikassa mitä olla ja saattaa.

perjantai 25. tammikuuta 2013








 
On saatu
-Isi/mies kotiin työreissulta
- ensimmäinen valokuvakirja teetettyä
- korvapuustit uunista
- kuunnella majasta pikkuisen omakeksimää laulantaa. Korvien lisäksi sydänkin on auki.
- kirje ulkomailta ja kirje hehtokivalta pikkusiskolta
- luistelun hurmaa ulkoradalla. (äitille riitti 10 kierrosta ja pikkasen päälle, pojalle taas 10 kilsaa ja vielä lisää.
- muutama mekko valmiiksi ja verho kans

maanantai 21. tammikuuta 2013





Auringon kullassa pikku koululainen
tekee läksyjään. Sormin laskee ja  välillä kikattelee.
Huoneen lämmittää  hän, ja aurinko jää toiseksi, mutta nauruun yhtyy säteilyllään.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013







Leikit punaisella matolla. En minä vaan keksisi  niin kivoja leikkejä kun lapset, eikä niihin mukaankaan passaa mennä, mutta läheltä saa seurata. Kertoa vaaroista, välittämättä sotkuista ja lopuksi onkin vuorossa tarjota isot annokset jäätelöä ihanille leikkijöille.



" Kuinka kaunis on taivas,
kuinka hiljaa on maa,
kuinka lyhteellä lintu
kiittää, kun ruokaa saa."



Ei kyllä paha hinta ollenkaan kun pari lelua, parit kengät, lehti, liukuri, joulucd ja t-paita ompeluksiin kirpparilta  kahdeksalla eurolla. 


Jostain luin tällaisen mielenkiintoisen jutun.
  Vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa.

- Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat.
- Olisinpa tehnyt vähemmän töitä.
- Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani.
- Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini.
-   Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi





Valoisana tammikuun päivänä
poika haluaa kertoa kanssani tarinoita
joissa eläin paistaa lättyjä,
kirja on töissä kirjastossa, tuoli ontuu
jalkaansa, piano pesee hampaat.
Pakkanen on niin kova
että nyt sellaista voi tapahtuakin.
Ja lakkaamatta on kerrottava
jotta niin tulisi, sillä päivä on lyhyt, ja elämä,
jokainen syliinnukahtaminen ainut.

- Kari Levola-

perjantai 18. tammikuuta 2013



Wii pelitkin on ihan kivoja mutta niin paljon enemmän on ulkona leikkineen lapsen punaiset posket.

Tähtiä täynnä on maa,
kuurassa koivu ja kuusi,
aamu on raikas ja uusi,
kitehet kimaltaa.

Ilman siintävä vyö
huurteisen metsän yllä,
hellällä hymyilyllä
aurinko leikkiä lyö.

-Immi Hellen -

keskiviikko 16. tammikuuta 2013





John Verdonin  jännäreitä ja lapsen silittämistä uniin. Kipeistä kyynelistä rikkaaseen elämään. Kiireestä rehelliseen oleiluun, riidasta sovintoon. Hellittelynimien tuhlaamisesta murehtimiseen.

Keskellä  elämää. Vaikka kaikki järki sanoo että asiat on hyvin nyt, jos sydämessä ei siltä tunnu, haluaisin tietenkin että se järki voittaisi.

Elon valoja ja varjoja. Jari Sarasvuo ohjelmassaan sanoi että elämä on luopumista ja surutyön tekoon täytyy olla hyvät ainekset. 

maanantai 14. tammikuuta 2013


Riemua niin mukavaa, vaikka  pulkkaa en tähän mäkeen antanut, liukurit ja muovinkin kielsin muutaman liian lennokkaan laskun jälkeen, peffalleenkin meille tuli hurjat laskut. Metsän keskellä, kallioinen mäki.










Pikkuinen kullannuppu
lämpöinen  haalari päällä,
niskassa pörröinen huppu
kylmällä pakkassäällä.

Aurinko poskille piirtyy,
silmille tähdenlennot,
tuulispää hiuksiisi siirtyy,
sekoittaa suortuvat hennot.

Illalla silmäsi suljet, 
piilotat tuikkivat tähdet.
Kanssasi enkeli kulkee
täältä kun kauaksi lähdet.

- A-M. Kaskinen -

lauantai 12. tammikuuta 2013




Lapsilla on ihana koulumatka. Läpi metsien kallioisten, pehmeän lumen ympäröimänä. Eikä ihme että matka täällä satumaassa vähän kestää, äidin mielestä liian kauan.

Täytekakkua synttäreiden kunniaksi ja suklaapiiras sai joulusuklaita päällensä. Kylässä ja kyläilijöitä. Paksu jännäri ja uusi runovihko. Ompelua ja radiota. Epämiellyttävää oloa lähitulevaisuuden suhteen, mistä ihmeestä sais toisenlaiset fiilikset.
Pikkuinen varmistelee metsään mentäessä, eihän siellä ole amppareita. Muistaa, eikä ihme, syksyn vihaiset pistijät.


Ei yksikään lapselle annettu suukko
mene hukkaan, ei iloinen ilme,
ei tyynnyttävä kosketus, ei laulu,
ei ihmeellinen satu.
Niistä tulee osa kaikkea sitä,
mitä lapsesta itsestään tulee.

- Pam Brown -


perjantai 11. tammikuuta 2013






Liukkaita laskuja ja iloisia nauruja.
Kaunista kuuraa ja lumipukuja.