Lapsilla on ihana koulumatka. Läpi metsien kallioisten, pehmeän lumen ympäröimänä. Eikä ihme että matka täällä satumaassa vähän kestää, äidin mielestä liian kauan.

Täytekakkua synttäreiden kunniaksi ja suklaapiiras sai joulusuklaita päällensä. Kylässä ja kyläilijöitä. Paksu jännäri ja uusi runovihko. Ompelua ja radiota. Epämiellyttävää oloa lähitulevaisuuden suhteen, mistä ihmeestä sais toisenlaiset fiilikset.

Pikkuinen varmistelee metsään mentäessä, eihän siellä ole amppareita. Muistaa, eikä ihme, syksyn vihaiset pistijät.

Ei yksikään lapselle annettu suukko

mene hukkaan, ei iloinen ilme,

ei tyynnyttävä kosketus, ei laulu,

ei ihmeellinen satu.

Niistä tulee osa kaikkea sitä,

mitä lapsesta itsestään tulee.

- Pam Brown -