sunnuntai 20. tammikuuta 2013







Leikit punaisella matolla. En minä vaan keksisi  niin kivoja leikkejä kun lapset, eikä niihin mukaankaan passaa mennä, mutta läheltä saa seurata. Kertoa vaaroista, välittämättä sotkuista ja lopuksi onkin vuorossa tarjota isot annokset jäätelöä ihanille leikkijöille.



" Kuinka kaunis on taivas,
kuinka hiljaa on maa,
kuinka lyhteellä lintu
kiittää, kun ruokaa saa."



Ei kyllä paha hinta ollenkaan kun pari lelua, parit kengät, lehti, liukuri, joulucd ja t-paita ompeluksiin kirpparilta  kahdeksalla eurolla. 


Jostain luin tällaisen mielenkiintoisen jutun.
  Vuosia parantumattomasti sairaita hoitanut sairaanhoitaja kertoo, mitä asioita ihmiset katuvat eniten hetkeä ennen kuolemaansa.

- Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat.
- Olisinpa tehnyt vähemmän töitä.
- Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani.
- Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini.
-   Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi





Valoisana tammikuun päivänä
poika haluaa kertoa kanssani tarinoita
joissa eläin paistaa lättyjä,
kirja on töissä kirjastossa, tuoli ontuu
jalkaansa, piano pesee hampaat.
Pakkanen on niin kova
että nyt sellaista voi tapahtuakin.
Ja lakkaamatta on kerrottava
jotta niin tulisi, sillä päivä on lyhyt, ja elämä,
jokainen syliinnukahtaminen ainut.

- Kari Levola-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti