Uskomattoman pimeä on syksy-

taasko sen unohdin?

Ja juuri kun tuntee,

ettei enää jaksa nousta mustaan aamuun,

tuleekin Joulu.

 

Lapsen syntymä on valoisaa, huojentavaa;

itsessäkin avautuvat salvat uuteen elämään.

Myös Joulunlapsen syntymä on alku,

johon kätkeytyvät elämä ja ikuisuus.

Näin yksinkertainen on vastaus,

kun kysyn,

mistä löydän elämän ilon.

 

- A. Piirainen -

 

 

Jouluun tuli punaista, rakkaita perinteitä, lasten eloisaa iloa, herkkuja, juhlakattauksia, sydämen liikutusta ja rakkautta, myös kipua ja kaipausta. Jouluun tuli yhteinen siskonpeti poikien huoneeseen, jossa koko perhe nukuimme kaksi jouluyötä. Rakkaat, jokainen pedattuna niin punaisiin petivaatteisiin, mitä kaapista löytyi. Jouluun tuli myös pelaamista glögimuki kädessä, pelaamista suklaat suussa ja pelaamista vielä yömyöhään niiden unohdettujen jouluherkkujen kera. Joulusaunassa perinteiset joululempilaulut ja viilentämässä jouluomenanmakuiset mehujäät.

   Jouluun ei tullut tällä kertaa kirkossa eikä hautausmaalla käyntiä, eikä joulusta tullut yhtään kuvaa.Kamera jäi mummolan kirjahyllyyn. Mummolasta hyppäsi kyllä mukaamme paljon lämpöä.

 

 

 Ei ole vielä laskeutunut jauhopöly, lumihuntu, joulurauha, mutta ihan lähellä ollaan.

Lapset ovat suunnitelleet, mitä haluavat aattona esittää ja kaikki odotetaan mummolan reissua.

Vain kymmenen puoliksi arvottua saavat tänä vuonna joulukortit täältä, ja lisäksi lasten tekemiä kavereilleen ja kummeilleen. Heltyy noihin lasten tekemiin joulukoristeisiin!

 

 

 

...Ja lapset silmin hohtavin

ja väräjävin sydämin

rakentaa joulupuun

On joulu taas...

 

- E. Laurila -

 

 

 

 

- Kirjastosta valtava kasa jouluisia kirjoja, automatkalle satuja, itselleni muutama jännäri ja miehelle myös yksi.

- Orkideat kukkii juuri joulun kaunistukseksi.

- En lakkaa auttamasta/antamasta lasten rakentaa majaa. Siinä on kyse enemmästä lapselle, kuin meille aikuisille muutamasta viltistä tai sotkusta kodissa.

- Kamerani kestää vain ihan valoisimman ajan, muun ajan kaikki kuvat ihan keltaisia, kamerassako vikaa, kuvaajassa vai pimeydessä?

- Lapset leipoivat suuren määrän pipareita miehen tekemästä taikinasta.

 

Että jotakin muistaa

ja jotakin unohtaa,

että hymyilee

lapsen lailla

eikä pelkää

rakastaa.

 

- T. Tabermann positiivareiden joulukalenterissa -

 

 

-

 

 

 

On onni suloiset lapset ja heidät leikeissään. On  onni ollut saada pitää sähköt päällä ja lämpö tuvassa, ulkona ollessamme toisena päivänä oli vaarallisen liukasta. Mennessämme kaverille kahlasimme melkein ojassa pois vetiseltä luistinradalta ja toisena päivänä piti lapsia varoitella koulumatkalle, ettei saa mennä metsäreittejä, teillä oksia, risuja, käpyjä, kaatuneita puita. Nauroimme tuulenpyörteessä oleville lehdille, ne leikkivät piirileikkejä.

 

Tilasin sittenkin valokuvakalenterin isälle ja äitille. Sekä muutaman joulukortin kuvalla. Lähetyksen pitäisi saapua 14 päivän päästä tilauksesta, eli se taitaa olla silloin 24. joulukuuta. Ettäkö oikein joululahja.

 

Ikkunassa joulutähti, pakasteessa jouluruokia, bataatti, lanttu-ja porkkanalaatikot, perunalaatikko on imeltymässä. Yritin perheelle ehdottaa, että vähennetään laatikoita, tehdään vaan ne parhaimmat. Mutta kun yksi tykkää toisesta, ja yhden herkkua on toinen ja kun yksi sanoo, että miksei edes kerran vuodessa saa.... No tehdään. Joulu ei tule sydämeen täyttämällä vatsaa, ei ostamalla, tekemällä tai koristelemalla.....

 

 

Vihdoinkin lunta ja valoa. Maassa lunta leikkeihin ja juuri ja juuri ilonpitoon pulkkamäessä. Metsän puut vielä odottavat talvipukuaan.

 

" Äiti, oravilla on teipit käsissä, siksi ne pystyy kiipeillä puissa korkealle. "

" Jos poliisit antaa sakot, ottaako se jossain vaiheessa ne takaisin?"

 

On tosi ihanaa saada kuulla näitä mahtavia juttuja, ja olla selittämässä lapselle uusia asioita. Kyllä tiedän että sekin aika koettaa kun lapset esittää liian vaikeita. Joita me emme tiedä.

 

sisustusvihkostani lempikuviani tähän aikaan.

 

 

 

 

 

On ollut jouluisia juhlia, oman maamme juhlimista, lapsista kukin vuorollaan saa osallistua kunnan järjestämiin itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. On tullut onnellisia vauvauutisia, pitkästä aikaa ikeareissu, lapset tykkäävät ratkoa joulukalenterini arvoituksia , on ollut kokeilua pasteijoista, minkä makuisia jouluna syödään. Illasta lapset leikkivät, jonkinlaista ryöstöleikkiä ja nautin siitä että talo täyttyy lasten metelistä, parhaimmillaan se on sitä, riehakkuutta ilman riitelyä. En odota enkä toivo sellaisen ajan koittavan että kaikki ovat hiljaa huoneissaan pelin/pelikoneen äärellä, tai kaikki painavat oven jäljessään kiinni.

 

 

 

kaunista kuuraa kuin sokerihunnussa maa. Ja jään ja liukkauden peittämänä, mutta kunnon lunta vielä odotellaan. Joulua ei tarvi, se melkein jo näkyy päivien takaa. Kuuntelimme kirkossa tyttöjen hoosiannaa, ja tonttulakit päässä lapset ryntäili avaamaan joulukalenteria. Tytöt ovat tehneet toisilleen askartelemansa kalenterin ja vielä toisenkin, johon ovat mm. koulun vaihtotorilta ostaneet tavaraa omilla rahoilla. Lämpimältä tuntuu ilahduttamisenhalu. Kuuluisipa yhtä innokkaita huutoja lasten suusta kysyessäni kotityöhön, kun on kynttilöiden sytyttämiseen. Kirpparilöytö euron ja sprayllä maalia päälle.

 

 

 

 

 

" Äiti mä teen itin ja äitin niinku tiinä kuvatta mittä meette naimitiin ja nämä pitää olla ihan vierekkäin. "

 

Kun ulkona on mustaa, pysyy kamerakin piilossa kaapissa. Ja kun ulkona on mustaa, tuntuu että kangistun. Onneksi aurinko näyttää välillä kirkkautensa ja tämä kankea tahti antaa ikäänkuin lisää aikaa, mitä tarvitaan välttääksemme joulukiireitä.

 

On ollut joululauluja, lauluharjoituksia, mahtava konsertti. On ollut odotus ja pettymys, on ollut paperisilppuja, legoleikkejä, ompelua, rakkautta ja sopeutumista.

 

Lähiaikana voisi päättää niinkin isosta asiasta kuin että lähettäisinkö joulukortteja tänä vuonna. Nyt ei vaan tunnu siltä. Jos voisin vaikka useammalle olla ystävä ja olla yhdessä ja ilahduttaa muina päivinä kuin juuri jouluna? Teenkö jälleen valokuvakalenterin vanhemmilleni? Tulevassa joulussakin ihanaa ja kaunista ovat tietyt perinteet mutta myös se voi olla joka kerta erilainen, mitä sillä kertaa yhdessä on kiva tehdä ja tuntuu mukavalle.

 

 

 

 

Tavallinen arki tuo monia mielenkiintoisia kohtaamisia, pysähtymisiä. Tätähän haaveilin jo pikkutyttönä ja nyt minulla sellainen on. Tästä kirjoitin päiväkirjaan ja nythän näyttää juuri sellaiselta. Viikolla oli mahtava kokoontua 20 vuotta sitten koulussa olleiden ystävien kanssa.

Ja herkuttelua on riittänyt muutenki, rocky road katoaa salamana suihin, eilen tein pinaattilättyjä ja niihin sieniäytteen sekä huikean hyvää rouheleipää, tänään kääräistiin kana- ja kinkkuquesadilloja ja leivoin Dallaspullia huomisiin pikkujouluihin.

 

Pikkuinen opettelee kirjaimia ja sanoja. E on suloinen tosimonipiikkinen. Taitaviahan lapset ovat tuossa peilikuvakirjoituksessa, yritäppä itse.

 

 

 

 

 

Jos tänään oli kaupassa joulunavaus ja joulupukki vieraili, niin meillä leivotaan huomenna pipareita ja kuunnellaan joululauluja. Kirjeet kirjoitetaan joulupukille.

 

" Saanhan ihan vähän tulla viereesi ? "

 

 

Kuinka lähellä meillä onkaan elämän aarteita. Hetkiä, jolloin tuntuu oma sydän suurelta.

 

 

 

 

 

Astun sisään kirppikselle, kylmästä, sateisesta ulkoilmasta liian lämpöiseen sisäilmaan. Takkia kun en riisu, vetskari auki, äkkiä käväsen. En ota koria, ei tule varmaan ostettua mitään. Haahuilen, haaveilen, omissa ajatuksissani, ajattelemattomuuksissani. Kunpa puhelin ei soisi, kunpa löytäisin jonkun ihanan aarteen. Vastaan tule joku ostoskärryt täynnä tavaraa. Onneksi minä en ole löytänyt vielä mitään. Kirppiksellä on melko hiljaista, ei tungosta ollenkaan. Eräs pariskunta väittelee. Nainen: " Ei varmaan osteta mitään krääsää meidän kotiin. " Tuon lauseen kuulen kolmeen kertaan. Mies aikoo lähteä autoon. Nainen tuhahtelee ääneen: " Kitisee..." Ai että onneksi minä saan olla täällä yksin ja mies saa olla täältä pois. Kuulen muitakin samantapaisia keskusteluja siitä, ettei kotiin hankita mitään roinaa. Sitähän täällä riittää. Tuossa olisi hyvät sisäpelikengät esikoiselle. Pistän pois, parempi olisi hänen itse olla kokeilemassa. Entä palapeli, joulunahan olisi mukava tehdä yhdessä jolulauluja kuunnellen, ja 3000 palaa, ja kaunis kuvakin vielä missä on perhe ruokapöydässä. Onko meillä aikaa tuon tekemiseen? Löytyiskö jotakin pientä lasten joulukalenteriin ? Pikkuauto, vanha aapinen tai kaunis käsipeili ? Haluan kalenteriin mahdollisimman paljon aineettomia yllätyksiä. Muutamat löydöt löydettyäni joudun sittenkin hakemaan korin. Siitä viisastuneena että olen etsiskellyt kirpparin lattioilta ostoksistani tippuneita hintalappuja, jolloin olen joutunut jättämään ostot.

 

ps, kuvassa näkyvä peili on kirpparilta. Tulin pöydän luo ja tartuin tähän pyöreään keltaiseen peiliin. En kerennyt kysyä/katsoa hintaa, kun pöytää tyhjentämässä oleva nainen sanoi, että saat sen jos haluat. Hän vei sen kassalle minua odottamaan.

 

 

 

 

" Tärkeintä ei ole pitkälle pääseminen, vaan lähelle tuleminen "

 

Sopii isänpäivään, jolloin jo glögit ja tortut ovat jo mukana. Ikkunoissa roikkuu punaista ja yhdet valotkin on. Aamulla tulivat kahteen kertaan herättämään äitiä tekemään isille aamiaista. Tytöt halusivat tehdä pätkismuffinsseja. Oli munia ja pekonia, sydänleipää,  hukassa olevia isänpäiväkortteja, ja lisää kortteja, ja laulu ja kakku ja lahjoja. Lähellä on rakkautta, kaikille tilaa antava sänky ja juhlantuntua.

 

" Takkisi liepeissä riippuu paljon

odottavaa rakkautta.

Lapsen valostuvasta olemuksesta luet sen,

kun ehdit hetken pitää häntä sylissä.

Näet kuinka hän pysähtyy katsomaan

sulkeutuvaa ovea.

Kun palaat kotiin,

hän on asioineen jo

Sinua odottamassa.

 

Kukaan ei voi korvata Sinua, isä.

- Leena Salin -

 

 

 

Ilonpilkahduksia.

 

Syksylläkin voi ruskettua.

 

Sateiden ja pimeyden ympäröimänä ota hetkiä leipomiselle, lukemiselle ja leikille. Tai istukaa vieretysten sohvalle ja laulakaa.( dajmkakkua)

 

Porraskäytävää maalailin, tulipa siistimpi kun sai naulankohdatkin piiloon.

Makkarimme sai vihdoin tapetin, ja tykkään tästä tosi paljon. Vielä enemmän kuin sisustuslehdissä, mistä tämän keksin. Ihan pikkaisen tekisi mieli värittää lehtiä...

 

 

 

Kiitollinen mieli on onnellisuutta,

joka voi hetkessä muuttaa arjen harmauden

juhlahetkeksi.

 

- M. Ansio -

 

Pyhäinpäivä ja kynttilät. Syksy ja luonnon haurastuminen ja niin lyhyt on ihmisen elo. Muistelemme perillepäässeitä. Muuttolintuja, jotka ovat päässeet ikuiseen kesään.

 

Maalattiin lasten jalat paperille ja nyt mittailtiin niitä. Kaikkien jalat kasvaneet, silmissäkö ne kasvaa, kauas sylistäkö, kauas kodistako, ohi äidin ja isän. Älkää kasvako liian isoiksi, älkää kauas sylistä, älkää toisia tarvitsemattomiksi, älkää ulos lapsenuskosta.