" Äiti mä teen itin ja äitin niinku tiinä kuvatta mittä meette naimitiin ja nämä pitää olla ihan vierekkäin. "

 

Kun ulkona on mustaa, pysyy kamerakin piilossa kaapissa. Ja kun ulkona on mustaa, tuntuu että kangistun. Onneksi aurinko näyttää välillä kirkkautensa ja tämä kankea tahti antaa ikäänkuin lisää aikaa, mitä tarvitaan välttääksemme joulukiireitä.

 

On ollut joululauluja, lauluharjoituksia, mahtava konsertti. On ollut odotus ja pettymys, on ollut paperisilppuja, legoleikkejä, ompelua, rakkautta ja sopeutumista.

 

Lähiaikana voisi päättää niinkin isosta asiasta kuin että lähettäisinkö joulukortteja tänä vuonna. Nyt ei vaan tunnu siltä. Jos voisin vaikka useammalle olla ystävä ja olla yhdessä ja ilahduttaa muina päivinä kuin juuri jouluna? Teenkö jälleen valokuvakalenterin vanhemmilleni? Tulevassa joulussakin ihanaa ja kaunista ovat tietyt perinteet mutta myös se voi olla joka kerta erilainen, mitä sillä kertaa yhdessä on kiva tehdä ja tuntuu mukavalle.