tiistai 26. helmikuuta 2013

 
 
 
Kotiintullessa odottivat lapset iltalaulua ja vielä kerrottiin päivän kuulumisia.
Mennyttä, olevaa ja tulevaa miehen kanssa.
Kynttilät ja rentouttavaa on omaa aikaa hyvän syömisen ja lukemisen. Nautin (esim. maustam.jogurtti, pähkinähedelmämysli,  kauraleseitä, mustikoita ja banaania ja loraus hunajaa.)

 
Se, mikä itselle voi tuntua välillä ihan tavalliselta kivalta tai niin tavalliselta, että sitä ei arvosta, mutta joku muu sitä kaipais kovastikin.
Ja niin se on toisipäin. Käsityöillassa minä ajattelin, että onhan se mukavaa että mulla on aikaa harjoitella tällaista, mutta kyllä paljon enemmän sydämeni kaipaa toisenlaisiin käsitöihin.
Voisinko luottaa että oma elämäni nyt on eniten minun näköistä elämää ja onnellinen siinä, vaikkakin ei voi kirkkain silmin todeta että elän nyt elämäni parasta aikaa. Vai pitäisikö niinkin voida sanoa?

 
Kirkkaimmat aurinkoni, ne eivät sulata lunta, mutta sydämeni  kyllä.
-P

3 kommenttia:

  1. Pari lainausta mitä tuli mieleen:

    "Tänään on tärkeä päivä, sillä elän vain tässä päivässä. Eilistä en voi muuttaa, huomisesta en tiedä. Huominen on huomisen tämä päivä."
    (Vexom)
    "Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

    Ellu

    VastaaPoista
  2. Hyviä ajatuksia. En tiedä voiko sitä siinä hetkessä jota elää niin todeta, että tämä on parasta aikaa vaan voiko sen todeta sitten joskus myöhemmin, että se oli parasta aikaa. Tärkeintä varmaan se, että elää siinä hetkessä läsnä, Murehtimatta mennyttä ja tulevaa. myöhemmin

    VastaaPoista