perjantai 12. huhtikuuta 2013

 
On oltu tyttöjen kanssa leirillä ja saatu yhteisten muistojen lisäksi hyvää. On yskitty, niistetty ja vähän kuumeiltu. On otettu takaisin yhteistä aikaa ikävän jälkeen. On ollut kasvunpaikkoja, joista ei aina tiedä kumman kuuluu kasvaa lapsen vai aikuisen. Ja suvaitsevaisuuden kentällä sen lähimmän pelaajan kanssa on välillä eriparimailat.
 
Tänään on ollut onnittelujen, lahjasta kiittämisen ja muistelemisen päivää. Ihan parhautta kun luimme yhdessä vauvakirjasta menneitä hauskoja helmiä. Rutistetaan ja rakastetaan, hellitään ja herkutellaan ja valitaan kivaa tekemistä.

 
"Tänään sillä oli prinsessahame,ja jalassa
eripari villasukat.
Sillä oli kukkia
hiuksissa,
ja se hymyili
kauniimmin kuin
koskaan.
Ihmettelin mihin
se oli jättänyt siipensä.
Se näyttää keijulta,
ja tuoksuu vaniljalta.
Sen hiuksissa on
tähtipölyä, ja
sinistä kultaa.
Se on keiju, jota rakastan."
 
 
 
 

3 kommenttia:

  1. Meilläkin on tyttöjen vkl tulossa, odotetaan innolla. Ens viikko lomaillaan.
    Onnea ja iloa syntymäpäiväsankarille! :)

    Ps. Katoppa blogin asetuksista tuo kellonaika, kun se ei sun blogissa ehkä pidä paikkaansa?!

    VastaaPoista
  2. Kerro lisää elämästäsi. Kirjoitat paljon lastesi tuomasta ilosta, mutta myös jostakin surusta ja haikeudesta? Kerro lisää.. Vaikea arvailla ja pohtia, mikä on surusi syy, kun toisaalta elämä vaikuttaa hyvin valoisalta ja sellaiselta, jossa arvot ovat kohdallaan..
    t.Vakiolukijasi:)

    VastaaPoista
  3. ai Ellu hyvä, katotaanpa sitä, vaikka eihän sen väliä.;)

    vakiolukija. tiedänkin teistä lukijoista hyvin vähän, oikeastaan oletan että täällä käy lukemassa vain sisaruksiani ja niitä ystäviä ja tuttavia jotka tietävät muutakin kautta bloginpitäjästä.
    Haluan pitää blogin rehellisenä ja avoimena, mutta vain palasia elämästä. suurentamaan ja muistuttamaan ja tuplaamaan rikkauksia tässä ympärillä. En halua kertoa sen enempää tässä, mikä taas kasvotusten olisi toisin.
    En ehkä täysin kykene vain kertomaan hyvistä hetkistä, ja oikein olet nähnyt kun olet nähnyt juuri surua ja haikeutta, mutta blogiini haluan avata lähinnä hyvää.

    VastaaPoista