arkipäivä

juhlapäivä

ystävänpäivä

maalauspäivä.

 

Avoimuus

rohkea kohtaaminen

luottamus

kuunteleminen sydämellä

nämä kuin sekoitat kulhossa

saat palkaksi

ystävän.

 

- Anja Porio-

 

 

Hyvän yön toivotus pojille leirille. Onko tämä hiihtoloma, sumu hirvitti ajellessa ja sade sai kuulostamaan kelin kesältä? Lomafiiliksissä kisafiilikset mukana. Leppoisuutta.

Pelataan vaikka Afrikan tähteä. " Äiti haluatko sä aloittaa kirkosta vai teltasta? " Rakkaus.

 

 

 

 Siirapissa paistettuja omenoita vaniljaisella turkkilaisella jogurtilla, talven ailahteluja lumesta loskaan, lumesta ja legoista muotoiltuja teoksia, lukemisia ja laulamisia, oppimista ja opettelua, kärsimättömyyttä ja kärsivällisyyttä.

 

 

 

Johan tuli jo aika lumitöille, lumikäytäville, lumisodille ja myös sohjopuuroille teiden risteyksissä.

Tunti, toinen ja kolmas  luistinradalla. Legot kipattiin olohuoneen lattialle ja ne sai olla siinä monta päivää. Siinä töiden ja läksyjen ohessa ja jälkeen rakenteluja. Tänään on tuoksunut hyvälle sytytetty tulitikku, vastaleivottu pulla,  joita oli mukava pakata luistelijoille evääksi.  Olipas ihanan innokas koululainen, kun tuli koulusta, ja kertoi että heillä on nyt ensimmäinen koe, mihin tarvii lukea. " Äiti, mä osaan jo kaikki, äiti kysy multa ihan mitä vain. " Ja sitten luetteli kaikki mahdolliset mitä nyt siihen Yllin koealueeseen kuului. Isin tullessa töistä tapahtui sama, kulki perässä ja luetteli kaikki mitä hän osaa. Olkoot haihtumatta tämä alkuinto, ja tarttukoot muillekin. Ihana tämä tättärää.

 

 

 

Katsellaan ikkunasta valkoista maisemaa, joskin isot kanto- ja puskaröykkiöt ja heinät pilkistävät lumen alta. Odotamme pikkulintujen löytävän laittamamme talipallon. Pakkasten hellittäessä luistimet ovat löytäneet jalkaan, ja jäälle. Monta jäärataa tässä lähellä, mutta vielä on käymättä järven jää, missä on pitkät reitit luistella ja hiihtää. Ulkoilun jälkeen sauna, villasukat ja kuumaa juotavaa.

Pitelen pienimmäistä sylissä ja siinä on ihan hirveän hyvä. Aamulla heräsin näkyyn olohuoneen lattialla värikäs viltti, jossa pelilaudat ja peittojen alla tytöt pelaamassa. Päivä myös päättyi yhteiseen pelihetkeen.

Syödään toista kertaa tekemääni saaristolaisleipää, vanhin lapsikirjoittaa elämäkertaa kouluun. Jokainen lapsi on hakenut vauvakirjansa ja luemme suloisia puheita ensimmäisinä vuosina.

 

 

 

 

 

Synttäripöytään suolapähkinäsuklaakakkua. Kynttilöitä en laittanut sentään niin monta kuin tuli vuosia. Ja jotenkin sellainen olo että en halunnut kuulla uutta ikääni. Lapsi sanoi etten näytä yhtään vanhalta. Kotoista on takkatulen loimu, pelaaminen ja leikkiminen. Ihan hassu, kevyt ja leppoisa viikonloppu mutta myös tyhjänoloinen ja haikea. Pojat toista yötä kyläilemässä ja tytöt leirillä.

Luin ihan mahtavan kirjan Edelleen Alice.

 

 

 

"Matka järjestä sydämeen on vain 45 senttiä, mutta sitä väliä ihminen kulkee koko elämänsä."

 

Taas vanhojen kuvien äärellä. Ja ihana että on tullut otettua edes jonkin verran videonpätkiä lapsista vauvana ja ihan pienenä. Niitä me katotaan usein.

 

On jo kameraani ikävä. Joskus iltaisin miettinyt mitä olisin tänään kuvannut. Kyllä lapset vetää pisimmän korren hetkinensä.

Kuuntelen illan hiljaisuutta. Pesukonetta. Talon seinien paukkumista, antavat periksi pakkaselle, mitä on -15. Aurinko lumen kanssa häikäisi tänään silmiä. En ihan pakkasen kylmyyteen tottunut, mutta ulkona oli mukavaa kun loistivat lapset.

 

 

 

Ehei tältä joululta, vaan edelliseltä.

Huonosti nukuttuja öitä, pienimmän kuumeen ja yskän ääressä. Kylmä jäätelö auttaa yöllä, ja sylissä. lähellä. Itseltäkin meinaa myötä jäädä hengenveto väliin kun huolettaa lapsen yskiminen. Mietin miten oli ennen vanhaa, kun lapset tarvitsi sairaalahoitoa, he olivat pitkänkin aikaa siellä ilman vanhempiaan. Vanhemmilla saattoi olla se käsitys, tai se tuli sairaalan puolelta, että parempi pysyä poissa kuin aiheuttaa lisää ikävää, jos välillä näkee. Tänään, juuri tänään olen saanut ainakin tehdä sitä mitä eniten haluan. Ja tosi monena muuna päivänä. Kyllä niitä on paljon, ja viikkoja, kuukausia ja vuosia.

 

Jossain vielä piti olla piparijemma. Ostin kuitenkin taikinan, kivaa tekemistä lapse(i)lle kun toipuu. Vielä on kuusikin ja tähdet ikkunalla, näyttää valoa lumen tulla.