"Matka järjestä sydämeen on vain 45 senttiä, mutta sitä väliä ihminen kulkee koko elämänsä."

 

Taas vanhojen kuvien äärellä. Ja ihana että on tullut otettua edes jonkin verran videonpätkiä lapsista vauvana ja ihan pienenä. Niitä me katotaan usein.

 

On jo kameraani ikävä. Joskus iltaisin miettinyt mitä olisin tänään kuvannut. Kyllä lapset vetää pisimmän korren hetkinensä.

Kuuntelen illan hiljaisuutta. Pesukonetta. Talon seinien paukkumista, antavat periksi pakkaselle, mitä on -15. Aurinko lumen kanssa häikäisi tänään silmiä. En ihan pakkasen kylmyyteen tottunut, mutta ulkona oli mukavaa kun loistivat lapset.