Mennään uuteen vuoteen, on uutuudessa viehätyksensä, avaruuden tuntu, monien polkujen tie. Mutta mukana vanha tuttuus, josta kuljetamme ja muistamme hyvän ja jätämme pahat taakse osin kasvattavina.

 

Kun uusia kuvia ei ole, nappasin viime kesän yhden ihanimmista kuvista.

 

Täällä on yövieraat, vielä yksi Rummikub, alullaan oleva kirja Täällä Pohjantähden alla, mahat täynnä pannaria, yksi kuumeinen, jäähalliluistelut, neljäs vadelmakinuskikakku, ensimmäinen geishajäädyke, loppuneet tuikut ja vielä on lomaa jäljellä.

 

 

 

Lapsi, lapsenlapsi, naapurin pieni,

kaikki maailman lapset

kohottautuvat kohti,

haluavat lämpimään syliin,

pyytävät aikuisen aikaa,

ajatuksia

ja turvaa kuin linnunpojat.

Jonakin päivänä ne lehahtavat lentoon

ja laulavat juurevan puun oksalla.

 

- Eeva Kontiokari -