keskiviikko 12. joulukuuta 2012

 
Kodin lämmöstä ei malttaisi aina lähteä ulos. Mutta kun sinne on päässyt, lumen ympäröimänä viihdytään, ja ei millään hennoisi sisälle.

 
Tytölle toivomansa aarrearkku.

 
Nyt on ihana istahtaa ja lukea jouluisia kirjoja. Lapset vahtivat vuorojaan, kuka saa olla sylissä ja kenen vuoro vieressä. Siitä saa tuntea jopa ylpeyttä, voisi sitä huonommistakin asioista tulla kilpailua.
 
" Huh mikä päivä! "  Tekstasin miehelle työreissulle. Valitettavasti elämään kuuluvia asioita, pettymys, huoli ja suuttumus.
Miten rauhoittaakin puhelu toiselle, melkein kuin hän olisi tässä jakamassa arkea. Mies meinasi laittaa saman viestini takaisin.
Hällä kilometrejä satoja, rikkimennyt auto, taas kilometrejä, laina-autolla peurakolari jne.

1 kommentti:

  1. täälläkin sama homma, että ei jaksaisi ulos kylmään, mutta kun sinne pääsee niin siellä vois viipyä pitempäänkin. :) välillä kyllä tuntuukin, että huh mikä päivä ja illalla saa huokaista ja odottaa seuraavaa vähän helpompaa päivää uusilla voimilla :)

    VastaaPoista