Kuuntelin uusia lauluja...

" Tee kodistamme avara niin että jokainen,

voi kasvaa omaa kasvuaan suojassa rakkauden..."

 

Vaikka kesän helteet alkaa olla takanapäin ja ulkona asuminen, syksyhän on taas aikaa rakastua uudestaan kotiinsa ja siellä olijoihin. Viilettikö se kesä tosiaan jo? Menikö kuumat aurinkorannat, eikö enää jäätelö sula käsiin, enkö enää kerää niityn kukkia maljakkoon?

 

Onneksi jokaiselle ajalle on kauneutensa. Tänään ajellessa pesiksestä kotiin näin oikealla oranssinkeltaisen auringonlaskun. Vasemmalla näin vaaleanpunasävyisen sateenkaaren, mikä yhdessä auringon kanssa loi mahtavia sävyjä ja välkkeitä maisemaan. Ja matkan varrella kauniit viljapellot, kullankeltaisena hohtavat, kypsyttyään okraan taittavat.