torstai 27. syyskuuta 2012

 
 
- Pieni uhmaa kerhossa. Ei aiokkaan osallistua kaikkeen. Viime kerralla ei maistanutkaan ruokaa, ei suostunut tulemaan edes pöytään, kun ei saanut mieleistään paikkaa. Kotimatkalla kysyin mitä oli ruokana. " Meinat olla makaronilaatikkoa. "
- Joka on saanut rakkautta, syliä, aikaa, paljon aikaa, tarvii suuremman voiman irroittautua itsenäiseksi. Niinköhän se on.
 
 
- Omalla paikalla enemmän kuin ennen. Ainakin nyt. Juuri tässä on hyvä. Tulevaisuus pelottaa.
" Suru on tummin vedoin maalattua kauneutta, murheelle minulla ei ole väriä." (E.Heilala)
 
 
- Monta ihanaa ihmistä, yhtä monta kaunista yhtä monine tarinoineen. He antavat rikkautta, lapsistamme puhumattakaan.
 
 
 


2 kommenttia:

  1. Voi pientä <3 "meinat olla makaronilaatikkoa" :D

    VastaaPoista
  2. Niin, tällä pienellä on menossa hirveästi omantahdon rakentamisraivareita.

    VastaaPoista