Taas sienistä. Itselle tämä syksy on tuonut sienihulluuden. Viime vuonna oli jo kova hinku opetella ja poimia. Nyt siis vasta-alkaja.
Tytöt oli viimeksi mukanani. Tai oli niiden lisäksi parit sammakot, jotka jutututtivat tyttöjä. Liekö se pulputus lieventänyt tylsyyttä, lemmikkieläimen kaipuuta vai pelkoa oudossa metsässä?
Kotona huomasin että puhelinta ei näy, eikä kuulunut. Pojat lähtivät sitten metsään mukaani salapoliisiretkelle, mukanamme taskulamppuja ja puhelimet, joilla soitimme vähän väliä puhelimeeni. Oli jo pilkkopimeää. Mistä kuuluu pikkuisen naurua?
Helpotus ja ilo kun kikatus johdatti meidät mättähälle, missä puhelimeni oli taskusta tippunut. Onneksi ei ollut tippunut ojaan, jonka yli hypeltiin. 18 puhelua tullut.
(saatiin kanttarellejakin jokunen litra)
Sä olet kyllä metsiin hurahtanut. :) Mä en edes tykkää sienistä, saavat kasvaa mun puolesta ihan rauhassa.
VastaaPoistaMulla tippui myös kännykkä "heinikkoon" töissä. Eikä ollut mitään toista puhelinta, millä siihen soittaa. Ihan kirjaimellisesti jouduin tovin haravoimaan pihaa, ennen kuin kännykkä löytyi. :)))
hurahtanut kyllä. niin monta hyvää asiaa siinä samassa paketissa, ulkoilun iloa ja metsässä varsinkin kun samalla kaunista. hyötyliikuntaa ja "löytämisen iloa" voisiko viellä tuolla puun takana olla löytöjä:)
VastaaPoista