Vielä eilen olimme lasten kanssa uimassa. Tänään syksy. Mustikkametsässä punaisia puolukoita ja eilen pyöräillessä uimasta punaiset pihlajamarjat. Lapset vielä nukkuneet parvekkeella. Vain kerran nukkujan hain yöllä sisään ukkosen salamoidessa ihan päällä.

On ollut vaikeaa. Metsä on ollut paikka surun puhua, mielen keventyä. Ihanat ystävät. Kiitollinen.

Polku tuntuu niin kiviseltä. Mutta kuitenkin turvalliselta.